Ärsyttävimpiä käskyjä, mitä voi äiti antaa.
Siivoaminen on ihan kivaa. Silloin tällöin. Se on mukavaa, virkistävää ja tyydyttävää, kun saa siivotessa huomata huomattavan muutoksen parempaan. Erityisesti se on ilo, kun siivoaa toisen hyväksi tietäen sillä ilahduttavan toista. Esimerkkinä vaikkapa oma ihana äiti, joka töistä tullestaan saakin kohdata siistin keittiön. Tiskikone hoidettu, tiskipöytä putsattu, kaapit veljen jäljiltä suljettu, tölkkinurkkaus järkätty, tasot pyyhitty, leivät järkätty, laskupinkat jotenkuten siistitty ja muutenkin kaikki ylimääränen roina pantu järjestykseen. Se KIITOS on hyvän mielen palkinto.
Vaan entäpä oma huone. Oman itsensä hyväksi? Ehei mitä vielä! Mitä kivaa tätä samaa paskavuorta päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen on siivota? Mitä siitä saa? Melkein kivan näköisen huoneen about 3 tunniksi - vuorokaudeksi? Sillä odotapa vain, ensimmäinen esine, joka käteesi eksyy, niin se ei tietään takaisin löydä. Miksi vaivautuakaan, ei ole aikaa ja ajatusta!
Tarvitaan siis jokin virike tän touhun aloittamiseen.
Huomennapa tulloo kaksi kaveria ilmeisesti ihan nukkumaan asti. Mikä siis parempi ajoitus aloittaa perusteellisempi siivoaminen!
...Strategiakseni valitsin tyhjennä&järkkää -menetelmän. Paskat, sanon minä, on tää sittenkin aika masentavaa.
 |
| Never again. |
ps. kuukausi on kulunut kesälomaa tiedetään, tuli pieni tenä, jonka korjaan kyllä vaikkapa Italiapostauksella!:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti