Päivän hyvä työ: Verenluovutus

Whiuuh nyt on siitäkin selvitty. Verenluovutuksesta, jota mun oli jo tarkoitus alkaa harrastamaan silloin puolisen vuotta sitten täytettyäni 18 vuotta. Mutta ihminen on laiska. No ei vaiskaan, mutta aikaansaamattomuus sai aikaan sen, ettei vaan yksinkertaisesti ole tullut mentyä.

Noh, tällä viikolla kaverini Anniina sitten heitti, että tulenko hänen kanssaan Entressen kirjastoon luovuttaa verta torstaina. Jaa mikäs siinä, tietty. Vähintääkin ihan mielenkiintoinen kokemus, jota olisi kaikkien hyvä kokeilla edes kerran.

Torstaipäivä koitti ja aluksi ihan kepoiselta tuntunut asia olikin yhtäkkiä kauheen pelottava, kun alettiin kelaa tilanteen pienimpiäkin yksityiskohtia, luovutettua verimäärää ja vieläpä netistä luettiin pelotavia tarinoita pyörtymisistä ja heikotuksista.. Läppääkin jo heitettiin, miten verenluovutus tapahtuu hämärissä oloissa jossain kirjaston pimeissä nurkissa tai mahdollisesti vessassa ja tyylii käytetyillä neuloilla ("ohhoh on vähän nää neulat päässeet loppumaan, kun ruuhkaa pittää, mutta laitetaanpas tästä edellisen kundin neula, hyvinhän se menee! kröhöm"). Okei hei c'moon, ei se ole paha ja eiköhän se ihan ammattitaitosta ja asiallista meininkii ole. :D

Päätettiin lintsata viimeiset neljäntunnit ja S-marketin kautta pidettiin pientä piknikkii Entressen hissien eessä ja lievästi jännitettäessä.

Paperit täytettiin ja verinäytteet otettiin ja eikun pedille makoilemaan. Mukava mieshoitaja sitten antoi nyrkkiin puristettavan siderullan ja laittoi käsivarren ympärille jonkun kiristysjutun. Sit tökkäsee neulan sisään -ei tullut sydäriä eikä edes paljoo sattunu, vastasin hoitajalle. Aluks otettiin n. 40ml verinäytettä ja sitten vaihdettiin ja otettiin se loppu 460ml verta. Ei siinä mittään ihmeellistä ollut, tosin nyrkkiä puristettaessa se veren pumppautuminen letkuun tuntui vähän inhasti. 5 minuutin päästä oli veripussi sekä minulla että Anniinalla täynnä, joten letku pois ja hetken lepäilyä omien tuntemusten mukaan.

Minä lahna verenluovutuksen jälkeen :D Ei verenluovutksen aikana ollut kännykkää
kädessä, mutta ens kerralla vosii ottaa tarkemmin kuvia hrr ;)

Toiset tokeni nopeasti ja lähti tyylii saman tien kalppimaan, mutta mulla alkoikin sitten vähän enemmän tuntumaan letkn poisottamisen jälkeen... Alkoi yhtäkkiä kauheesti heikottaa, kädet olivat ihan puutuneita (en pystynyt enää oikealla kädellä painamaan vasemman käden sidettä vatsan päällä) ja semmoista kylmää hikeä alkoi tulemaan kuin olisi ollut sairaana. Alko siinä jo silmätkin vähän väliä painumaan kiinni ja pelkäsin kohta oksentavani vielä. Sitten naishoitaja tuli kysymään vointiani ja sanoin, että nyt kyl heikottaa, niin sille tuli kiire kohottaa mun jalkoi ja käskee mieshoitajaa laittaa laatikon jalkojen alle. Hokivat kokoajan, että älä sulje silmiä.

Jalkojen kohottamisen jälkeen alkoi olo pikkuhiljaa tasaantumaan. Värikin oli lähtenyt kasvoilta ja huulista etenkin, mutta alkoi palautumaan ja hoitaja totesi, että tulihan sitä väriä vihdoin. Tämä pieni "kohtaus" on kuulemma suht yleistä, jos ei vielä verenpaine ole kunnolla ehtinyt tasaantua. Sain mehua juotavakseni ja pikkuhiljaa yritin nousta. Pientä heikotusta oli ja kädet vieläkin puutuneet, joten sain vielä uudestaan mennä makaamaan n. 10 minuutiks. Anniinan kokoajan odottaessa, hän kun oli jo heti toipunut.

Jes selvittiin ja voitettiin!

Päästiinpä lopulta sieltä. Kiittivät veren luovuttamisesta ja saatiin sitten pullakahvitella ja pientä suolasta naposteltavaa. Autolla himaan ajaessa tuli heikotusta, mutta muuten suht normaalissa olotilassa loppuilta sujunut.

Mukavat mummelit huolehtivat hyvästä pullakahvitarjoilusta. :)

Vaikka aina ei mun kohdalla ollukaan kovin mukavat tuntemukset, niin oli kuitenkin tosi kiva kokemus ja tuli hyvä mieli tuonkin toteuttamisesta. Hoitajat olivat todella mukavia ja pitivät hyvää huolta meistä, ja tuli tunne, että nyt sitä tekee jotain hyödyllistä. Joulukuussa saadaan seuraavan kerran luovuttaa, joten mennään todennäköisesti silloin vähän isommalla porukalla, kun loputkin verenluovutukseen-suostuvat-kaverit täyttävät 18v. Tästä voisi yrittää tehdä tavan, että säännöllisesti kävisi luovuttaa.

Suosittelen todellakin kaikille edes verenluovuttamisen kokeilemista! Ei se ole paha, eikä se satu juurikaan. Kunhan muistaa syödä ja juoda hyvin (minun virheeni)! :)