Nukkumattomuutta

En ole nukkunut 36 tuntiin. Vuorokauteen ja 12 tuntiin. Eikä minua väsytä.

Ei ole hyvä idea lukea, päntätä ja laskea kemiaa keskellä yötä heikon keskittymiskyvyn kanssa. Homma ei suju, ja äkkiäkös sitä herätyskello alakerrassa kilkuttaa äidin hereille töihin lähteäkseen. Minä istun huoneessani, samassa paikassa kuin kahdeksan tuntia sitten äidin mennessä nukkumaan.

Äiti, minä voin tulla saattamaan pysäkille.

Ilma on raikkaan kevyttä, virkistävää uuttaa toivoa ja intoa nostaen.

Menisikö sitä lenkillekin tässä huumassa? Ei, antaa kello kahdeksan viedä voitto ja paimentaa minut sänkyyn nukkumaan. Ja minä nukun, nukun, nukun.

Ja kello soi, soi, soi. Perkele, ylös vasta kolmelta -äidin tullessa töistä.
Luen, lasken ja yritän ymmärtää kemiaa haparoivin mielin. Kovin helposti eksyy muille mielille. Eikä kemia edisty.

Ei ole myöskään hyvä idea lukea, päntätä ja laskea kemiaa keskellä yötä surkean keskittymiskyvyn ollessa seurassa. Kovin taitavasti tietokoneeni houkuttelee keskustelemaan muiden immeisten kanssa, katsomaan Supernatural -videoita ja ties mitä shittii siinä ohella. Ja ohhoh äkkiäkös kaverillani piippaa kännykkä viestiäänestäni

Klo 8.00 HUOMENTA!

Uusi päivä on koittanut, en oikein tiedä missä kohtaan, mutta niin vain huomenia toivotellaan. Ja jutellaan toisten huomen-toivottajien kanssa ja kappas äkkiäkös en tekemistä sille ja seuraavalle päivälle heppailun merkeissä.

Niin kuluu päivä sitten bussipysäkille sateessa juostessa, hevosen kanssa metsässsä tarpoessa, mäkkisafkaillessa, kaverin kanssa ollessa, kemiaa laskiessa...

Pystyisitkö hakee mut jostai juhlist Lepuskist?

Ei ole hyvä idea lähteä puoli kahdelta yöllä ajelee Leppävaaraan hakemaan/pelastamaan kaveria pippaloista. Olihan jo se niin hieno asia, että kyseessä olisi jatkonpaikka. Mutta helvetti, paikallinen tenulakarkelo meni juuri kiinni, samoin Stadin baarit.

Mennää rannalle uimaa!

Rannalle sitten riehumaan ja kaveri uimaan. Hullua meininkiä. Kemia jäi penanaaliin häpeemään. Hihhih.

Ja kuten aina, astetta kivemmat yöilyt vaativat lähes poikkeuksetta jatkot yökyläilyn merkeissä, kuten melkein nytkin.

Mennää toiselle, valvotaa koko yö ja mennää aamulla ratsastamaan ja illalla sinne suunnitellulle baari/terassireissulle. Ei väsytä tippaakaan.

Onneksi viisastuttiin, mutta arvaas mitä? 36 tuntia ja 35 minuuttia. Ei tunne mitäön. Ei kipua, eikä oikein iloakaan. Vain hieman hämärtävää huumaa kun sitä vain on. Kaikki on, tulee ja menee. Minä myös, tässä olen, mutta en tunne huomaavani.

eikä väsytä.