lauantai 11. tammikuuta 2014

Päivät kuluvat, paniikki piinaa

Heippa taas vaan piiitkästä aikaa.


Ei perkules, kun on voinut päivittäminen venyä ja venyäää. Ihan älytöntä, mutta pian edellisen kerran jälkeen tuli niin kiireitä, ettei vähään aikaan ehtinyt ja sitten se vain. Tiiättekö sen, kun jos ei heti tee, niin sitten jää vain vaikeammaksi ja vaikeammaksi tehdä enää jälkeenpäin? Tän suhteen on nyt sellaista meininkiä vähän ollut.

Tai sitten olen vain laiska.

Sitäkin varmasti.

Ja siitä saa kärsiä monin tavoin.

Miksi, oi miksi en voi hoitaa asioita ja tehdä asiat AJOISSA? Mikä helvetti siinä on niin vaikeaa. Olen kuitenkin sellainen tyyppi, että kaikki kyllä tehdään, mutta se on sitten viimeisenä iltana.

Tällä hetkellä tästä johtuen paniikin aiheuttaa YO-kokeet. Oikeesti, mitä mä touhuun? Keväällä odottavat:
-Pitkä matikka - Tiedän epäoleellisista integraaleista, vektoreista ja todennäköisyyksistäni saada L _kaiken_
-Fysiikka - En malta odottaa että pääsen pätemään ja todistamaan kaikkea tietovyöryäni hilayhtälöistä, momenteista [edelleen mikä helvetti se on?], ee  on ämceekoppakuoriainentoiseen ja sitä rataa - olenhan tuleva nanofysiikko
-Kemian uusinta - Oi kyllä - mitä mä teen?!
-Espanja - Seriamente, que mierda?
-Äidinkieli - Olivathan ne tunnit pöytään piirrellessä hyvin valaisevia


Ja se ongelma. Mitä olen tehnyt näiden eteen? En yhtään mitään! Ehdinkö lähiaikoina? En.

aslfjiajpfaöfew

Gnaah. Koulu alkoi tiistaina ja tuntuu menneen jo ihan ympäri. Juuri ja juuri ehtinyt fysiikan kertauskurssin, matikan integraalien ja derivaattojen jatkokurssin (tiedän kaiken aiheesta edelleen olen aina perillä asioista eiku) sekä matikan kertauskurssin läksyt tehdä. Ke-To yön uhrasin näille ja äikän vastaustekstille kokonaan. En nukkunut minuuttiakaan ja kerrankin ehdin kouluunkin. Kymmneksi tunniksi vittu jee. :D Ja kotiin saapumisesta ei ole edes muistikuvaa mut ilmeisesti viesteistä päätellen kahdeksan aikoihin nukahdin ja nukuin semmoset 15 tuntia.

Ihan älytöntä. Jotenkin koomista.

Mut oottekste ollut nukkumatta yhtenä yönä ja sitten palannut kouluun? Se on aika jännää.. Periaatteessa ei väsytä koko päivänä ollenkaan, mutta olet ihan vitun jäine. Kerrankin et nukahda tunneille. Olet normaalia pirteämpi, mutta kokoajan huomaat ittes taas jäätymästä.  Mut erikoisinta, mitä ainakin mä olen aina huomannut, niin on semmone jännä tunteiden puuttuminen. Yhtäkkiä vain havahtuu, ettei periaatteessa tunne mitään! Ei iloa, surua, väsymystä, ärsytystä, mitään. Mieli vain on semmonen samea tyhjä. Onnistuisiko itkeminen vaikka kuin yrittäisi?

Joo no eihän tietenkään kannata varta vasten kokeilla, mutta mulle aina joka jaksoon eksyy tämmönen yö väistämättä.

Mikä oli tämän koko jutun idea? Angstaaminen ja purkautuminen. Okei, monilla on paljon syvempiäkin ongelmia, mutta tämä työmäärä ja tehtävien kasautuminen ja aikaansaamattomuus kuluttaa ja hukuttaa. On vain väsynyt ja haluaisi tämän olevan ohi. Olisi ihana saada viettää täydellisen vapautumisen viikko. Viikko miettimättä, miten järjestää seuraavan viikon ja sitä seuraavan ja sitä seuraavan...

Mutta vaikka välillä ahdistaa ja masentaa, niin silti olo on hyvä. Onneksi onnistun aina löytämään jotain positiivista kaikesta. Tämän kaiken takaa odotan ilolla ja jännityksellä aikaa kevään kirjoitusten jälkeen, ensi kesää, ensi syksyä valmistumisen jälkeen ja sen jälkeistä kevättä pääsykokeisiin lukiessa tai ulkomailla ollessa ja sitä seuraavaa kesää ilman koestressiä ja sitä seuraavaa syksyä toivottavasti yliopistossa! Reilut puoli vuotta ja sitten on lukio ohi. Sitten alkaa aivan uudet tuulet enkä malta odottaa. Aika voisi kulkea nopeammin, mutta samalla hitaammin.


Tätä mä niin odotan. Ja sitä kaikkea mitä tämän jälkeen tapahtuu. :)
Kuvat yo-suunnitelmaa kannettavalla tehty ja kännykästä otettu :D 

Kaikkea kanssa. Hyvää ja huonoa.

Tälläistä tällä kertaa.
Varmaankin jo tänä viikonloppuna laitan lisää juttua vaikkapa koosteen 2013. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti